Muutto omilleen 15-vuotiaana

Neuvottelut vanhempien kanssa?

Olin perheen kolmas, joka muutti omilleen jo peruskoulun jälkeen, joten vanhemmat siskoni olivat hoitaneet jo neuvottelut. En muista millaista vääntöä heillä oli, koska olin vasta 5-vuotias, kun vanhin siskoistani muutti.

Olen ollut aina rehellinen vanhemmille, joten uskon tämänkin edesauttaneen luottamusta muuttoni suhteen. Viikonloput vietin pitkälti vanhempien luona, tämä sääntö oli kaikkien meidän siskojen kohdalla. Se ei minua haitannut, koska minusta oli mukava levätä maalla viikonloppuisin. Aika tuntui melkein lomalta, kun äiti laittoi ruoan ja muitakaan velvollisuuksia ei ollut.

Olen vanhemmilleni äärettömän kiitollinen, että he luottivat ja soivat minulle mahdollisuuden itsenäistyä jo niin nuorena. Opiskelu Tarvasjoelta käsin olisi tullut yksinkertaisesti todella rankaksi, koska halusin nimenomaan opiskelemaan Puolalanmäen lukioon, Turkuun. Kyllä Tarvasjoeltakin busseja kulkee, mutta niin harvoin, että bussivuoroista puhuminen tuntuu lähes vitsiltä.

Olinko aina haaveillut pääseväni pois maalta suurempaan kaupunkiin?

Siitä lähtien, kun vanhin siskoni muutti, tiesin, että tulen muuttamaan myös nuorena. Aluksi se oli periaatekysymys, myöhemmin se muuttui vain käytännölliseksi ratkaisuksi.

Olen aina rakastanut tilallamme asumista – rauhaa, pihalla puuhastelua, metsälenkkejä ja rauhallista kylätietä. Koska tiedän palaavani jonain päivänä vielä pois kerrostaloelämästä, mielestäni on mukavaa myös elää pieni pala elämästäni kaupunkilaisena.

Pelottaako/pelottiko yksin asuminen?

Ennen kuin muutin, luulin, että pelottaisi. Takana ei ole kuitenkaan yhtään päivää tai yötä, kun pelottaisi. Enemmän minua pelottaa olla yksin vanhempieni vanhassa hirsitalossa. 😀 Kerran yöllä yksiöni naapurista kantautui savun hajua ja mielessään ylidramatisoin tilanteen. Todennäköisesti joku vain tupakoi parvekkeella, mutta yksin ollessa uhat ja riskit on arvioitava itse, mikä aiheutti välillä ahdistusta.

Ensimmäinen yö olisi saattanut jännittää ellei seuraavana päivä olisi ollut tiedossa ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Jännittämisen fokus ei siis ollut asumisessa vaan koulussa.

Miten arkiset rutiinit sujui?

Meillä kotona on kasvatettu pienestä pitäen tarttumaan kodin askareisiin, mikä edesauttoi sitä, ettei kotitöissä ilmennyt mitään ongelmaa. Välillä teknisissä asioissa pitää soittaa isälle ja kun makaronilaatikkoon tulevien munien määrä on unohtunut, käännyn äidin tai siskojen puoleen.

Kuinka paljon pidin yhteyttä perheeseeni?

Äidin kanssa soittelen lähes päivittäin. Jos ei muuta, niin äiti soittaa iltaisin, että onhan kaikki ok. Äidit. <3 Saatoin välillä kesken koulupäivän soitella äidin kanssa ihan kuulumisista tai käytännön asioista, mikä tuntui kavereista hassulta. He tekevät saman, kun pääsevät koulusta kotiin, minulla taas vastassa on tyhjä asunto.

 

Tuntuu haikealta, kun näen ystävieni alkavan pian pakkaavan muuttolaukkuja. Monella on tulossa jännittävä syksy uuden opiskelupaikan, työn ja/tai muuton vuoksi. Kukaan ei ole muuttamassa toiselle puolelle maapalloa (onneksi), mutta silti tulee ikävä ja vietän kesää vähän haikein mielin. Syksyllä emme näe enää niin  usein. Kaikilla on uudet kuviot joko töiden tai opiskelupaikan merkeissä.

Itse en päässyt opiskelemaan vielä tänä vuonna. Tieto ei ollut yllättävä, mutta olisinhan sen opiskelupaikan tietysti mielelläni vastaanottanutkin. Nyt on kuitenkin edessä välivuosi. Se on minulle täysin ok. Ehkä helpotuskin, kun saa pitkästä aikaa hengähtää opiskeluista. Ladata akkuja ja elää jännittävän vuoden, joka tuntuu tällä hetkellä niin hyvässä kuin pahassakin vielä mysteeriltä. Nyt eletäänkin jänniä aikoja.

Tsemppiä kaikille tuleviin haasteisiin, jota lähestyvä syksy tuo tullessaan. Nyt on kuitenkin kesä parhaimmillaan, joten nautitaan siitä ja murehditaan tulevasta vain sopivissa määrin.

Hallanheimo Piia

Piia Hallanheimo

Leave a Reply Text

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *