Kuntavaalit takana, mitä jäi käteen?

Yksi stressaava ja aikaa vievä ajanjakso on nyt takana. Kevät 2017.

Kemiöstä se kaikki lähti.

Viime keväänä minulle tuli vastaan ensimmäistä kertaa tilanne: ”Keväällä 2017 on kunnallisvaalit. Sun kannattaa alkaa miettiä, jos lähtisit ehdokkaaksi.”

Tiesin koko ajan alitajuntaisesti, että lähden ehdolle oli mikä oli. Tällä hetkellä kamppaillaan voimakkaasti alhaisia äänestysprosentteja vastaan. Etenkin huoli nuorten osallistumattomuudesta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ollut pitkään huolenaiheena. Koin, että vähintä mitä voisin tehdä asian muuttamiseksi, on antaa nuorille yksi äänestettävä vaihtoehto lisää. Ehkä joku saattaisi itsekin uskaltaa lähteä ehdolle ensi vaaleissa, kun huomaa, että ihan tavallisetkin nuoret voivat olla mukana.

Vaalikoneet oli kans yks työmaa! Kysymysten lisäksi ressiä aiheutti tietysti kuva 😀

Tiesin koko ajan, etten voi odottaa suuria äänimääriä, koska aikani on ollut todella kortilla ylppäreiden yms. vuoksi. Halusin kuitenkin olla mukana – takaraivossa pieni toivo maailman parantamisesta ja halu innostaa muita. No miten onnistuin?

Maailmaa ei ihan olla vielä pelastettu, mutta pienin askelin saadaan aikaan suuria tekoja. Olen oppinut paljon uutta, tavannut monia erilaisia ihmisiä ja keskustellut turkulaisille tärkeistä asioista. Välillä oltu tiukoissakin väittelyissä. Minulle suurin palkinto on kuitenkin se, että olen saanut herätettyä orastavaa innostusta tai edes keskustelua politiikkaan liittyen.

Ylppärit oli ehdottomasti kevään työllistävin projekti. Kirjoitin pitkän matikan viimeisenä aineena – kyllä harmitti, kun ulkona paistoi aurinko ja piti lukea!

Olihan se hassua, kun koulumatkalla oma naama näkyi tien varressa. En tiedä tottuisko tollaseen koskaan 😀

No miten ne vaalit sitten oikein meni? Tähän kohtaan on vaikea löytää sanoja. Olin jo häkeltynyt ennakkoäänistäni. Mutta se, että sain ensikertalaisena ja vain reilu 2,5 vuotta Turussa asuneena 90 ääntä, on aika uskomatonta. Jotain on selkeästi tehty oikein. Nyt haluaisin vain halata jokaista tukijaa ja äänestäjää. Nämä äänet oli osoitus, että meitä nuoria tarvitaan. Hyvän asian puolesta pitää taistella rohkeasti ja sinnikkäästi.

Kävittehän tekin omissa kunnissanne äänestämässä? Se on äärettömän tärkeää – jos näissä vaaleissa et äänestänyt, äänestähän ensi vaaleissa! 🙂

KEskustaNUorten oma #kenubiili ehti kierrokseltaan myös Turkuun. Muutamien nuorten ehdokkaiden kanssa jaettin pillimehuja, suklaata ja poliittista ilosanomaa ympäri keskustaa. (Kuva: Antti Grönlund)

Olen vieläkin niin hämmentynyt, etten kykene suurempaan analyysiin. Keskustalla puolueena ja keskustalaisilla on paljon pohdittavaa. Etenkin suuremmissa kaupungeissa kannatus on käsittämättömän kehno. Keskustan arvot ovat minusta suurenmoiset ja niissä olisi samaistumispintaa paljon suuremmallekin joukolle. Kannatusta taitaa varjostaa pitkälti ennakkoluulot ja hallitusvastuu.

Vaalipäivän jälkeinen kuva – pöllämysynyt Piia. Hiukset sotkussa ja tulevaisuus silmissä. (Tulppaanit ei ollu mulle, vein ne äidilleni, joka pääsi Liedon valtuustoon.)

Kiitos ja hatunnosto jokaiselle ehdolle lähteneelle ja vaalityötä tehneelle. Minua harmittaa monen puolesta, jotka ovat tehneet kovaa työtä, mutta jostain syystä kannatus ei yltänyt tavoitteeseen. Kai kaikella on joku tarkoitus. Muistakaa, että meitä jokaista tarvitaan ja pettymyksistä vaan uusiin haasteisiin!

Vielä kerran lämmin ja nöyrä kiitos!

Hallanheimo Piia

Piia Hallanheimo

Leave a Reply Text

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *